Näihin aikoihin vuosi sitten juhlistimme Teresia Lönnströmin syntymäpäivää ja oman taiteilijaseuramme syntymäpäivää NÄKY-yhteisötaideteoksella. Heijastimista koottu taideteos koristi Lönnströmin kotimuseon verkkoaitaa Nuutinpäivään asti ja sen jälkeen heijastimia jaettiin ohikulkijoille ja tarvitsijoille. Mutta mitä tapahtui jäljelle jääville 800 heijastimelle?
Mutta mitä tapahtui jäljelle jääville heijastimille?
Lönnströmin taidemuseo otti vastaan ehdotuksia jäljelle jäävien heijastimien käytöstä. Porilaisella taiteilijalla, Raija Kuismalla oli idea, joka toteutettiin. Heijastimet vietiin Tansaniaan ja siellä olevien koululaisten turvaksi pimeällä koulutiellä.
Raija Kuisma syksyllä 2018:
Matkustin
viimevuoden elokuussa Tansaniassa kuukauden ajan. Tuona aikana kuljin
monenlaisilla kulkuneuvoilla Dar es Salaamissa ja sen ympäristössä,
Mwanzassa sekä Bukobassa Victoria- järven rannalla. Afrikkalainen
liikenne tuli tutuksi. Varsinkin illansuussa ja illalla huomiotani kiinnittivät
todella pimeällä liikkuvat lapset ja aikuiset, joita auton oli toisinaan lähes
mahdoton havaita.
Kotiin
tultuani aloin elätellä suunnitelmaa, että voisin jollakin tavoin lähettää
kasan heijastimia nimenomaan Mwanzan ja Bukoban koululaisille, miksei myös
aikuisemmille ihmisille.
Syksyllä
huomasin, että Lönnströmin museoilla ja Rauman Taiteilijaseuralla oli
täsmälleen samaa pimeällä näkyvyyden ongelmaa kommentoiva näyttely NÄKY.
Otin
ko. tahoihin yhteyttä ja sen tuloksena sain haltuuni kevättalvella 2018 ison
kasan heijastimia. Laskin heijastimet, niitä oli muutama yli 1000 kappaletta,
koko potti painoi noin 7 kiloa.
Yritin
monelta taholta kysellä heijastinten lähettämistä Tansaniaan, mm. Suomen
Suurlähetystö, Suomen Lähetysseura jne., mutta mitään hyvää reittiä ei
löytynyt.
Sitten
nuori tansanialais-suomalainen pariskunta kertoi matkustavansa Tansaniaan
kesällä 2018. He ottivat kuljettaakseen koko seitsemän kilon paketin. Heijastimet
matkasivat matkalaukussa Dar es Salaamiin, josta niiden matka jatkui
linja-autolla Mwanzaan ja Bukobaan.
Heijastimista
tuli iso asia paikallisesti, paikalliset viranomaiset sekä liikennepoliisi
halusivat olla mukana niitä jakamassa ja niiden mukana myös tietoa näkyvyydestä
pimeällä. Rouva Aurelia Chaggaka otti asian vastuulleen ja kuljetti
heijastimet eri kouluihin sekä Bukobassa että Mwanzassa sekä organisoi
niiden jaon.
Kenties
muutaman ihmisen henki säästyy heijastinten myötä.
Paikalliset
esittivät toiveen; NÄITÄ PITÄÄ SAADA LISÄÄ!
- Raija Kuisma -